Vuonna 1968

Kuvittele tilanne. Julkinen liikenne on lakon takia halvaantunut koko maassa. Ravintolat ja kaupat sulkevat paikoin ovensa. Sadetta ja tuulta uhmaa Helsingissä 30 000 hallituksen leikkauspolitiikkaa vastustavaa ihmistä. Palkansaajien keskusjärjestöjen edellinen yhteinen mielenosoitus on pidetty edellisen laman aikaan kaksikymmentä neljä vuotta sitten. ”Ja nyt me olemme täällä taas!”, todetaan mielenosoituksen lavalta. ”Eikö olekin ollut niin mukavaa, että tulemme ensi perjantaina uudestaan?”, kysytään lavalta, ja vastaukseksi kymmenettuhannet ihmiset huutavat: ”Kyllä!”

Mielenosoitus

Vaihteleva sää ei lannista mielenosoittajia, jotka sulkevat koko Helsingin ydinkeskustan ja pysäyttävät Kaivokadun liikenteen. Hallituspuolueiden edustajia on myös kutsuttu puhumaan. Tieto tästä saa mielenosoittajat buuaamaan. Sateen alkaessa torilla joku toteaa: “Jaa hallituspuolueet pääsee puhumaan, heti alkoi tulla paskaa niskaan.”

Mielenilmauksen loppupuolella osa mielenosoittajista poistuu paikalta kohti Helsingin yliopiston Porthania-rakennusta. ”Hallitus alas, hallitus on varas!”, ”Lakko! Lakko! Yleislakko!”, huutaa banderollien ja megafonien kanssa marssinut joukko.

Yliopiston ovista sisään päästyään joukko ripustaa banderollinsa Porthanian kaiteille. ”Porthania on vallattu, pidämme pian kaikille avoimen yleiskokouksen ja pysymme täällä ainakin koko yön!”, ilmoittaa megafoniin puhunut henkilö.

Yleislakko nyt!

Hallituksen vastustamista kadulla palkansaajien toimesta. Puheita yleislakosta. Yliopistovaltaus. Kaikki tämä kuulostaa ja tuntuu siltä kuin eläisimme vuotta 1968, mutta tapahtumat ovat tältä päivältä, vuodelta 2015.

”Yleislakko yliopistolle!”

Yliopiston valtaus sai alkunsa vain päivää aiemmin pidetystä avoimesta yliopistolaisten yleiskokouksesta. ”Globaali opiskelijaliike on saanut suurimmat voittonsa yhdistämällä lakkoja ja valtauksia”, kokouksessa todettiin, ja päädyttiin valtaaman Porthania osana perjantain lakkopäivää.

Heti alkuun valtauksella pidettiin kaikille avoin yleiskokous. Suurin auditorio oli lukittuna, mutta Porthanian vahtimestarit tulivat itse tarjoutumaan avaamaan sen ovet valtauksen käyttöön. ”Tämä on yhteinen taistelu”, totesi oven avannut vahtimestari. Auditorio täyttyi ihmisistä ja yleiskokouksessa oli yli 200 osallistujaa. Yleiskokous päätyi käyttämään konsensuspäätöksentekoa eikä yhtään päätöstä yli kolmen tunnin kokouksessa äänestytetty.

Tiukka keskustelu nosti esiin monia syitä ihmisten osallistumiselle valtaukseen. Ylipäätään erityinen yhteiskunnallinen tilanne oli tuonut monia paikalle, osa oli havahtunut yliopiston ilmoitettua aloittavansa yt-neuvottelut 1200 työntekijän vähentämisestä. ”Yliopiston tehtävänä on tasa-arvoistaa luokkayhteiskuntaa, ja nyt sitä ollaan musertamassa”, totesi eräs osallistuja. Ajatuksia sekä rehtori Jukka Kolan erottamiseksi että yleislakon puolesta nousi esiin lukuisissa puheenvuoroissa. ”Meidän täytyy aloittaa yleislakko yliopistolla”, esitti yksi osallistuja, johon toinen vastasi: ”Ei, vaan koko yhteiskunnassa.” Auditorio puhkesi spontaaneihin aplodeihin.

Yleiskokouksia päätettiin jatkaa joka päivä. Samalla valtausta päätettiin jatkaa ainakin tiistaihin saakka. Toteutuessaan valtaus olisi Suomen historian pisin yliopistovaltaus – aiemmat yliopistovaltaukset ovat pitäneet yliopiston tiloja hallussa pisimmillään kolme vuorokautta.

Valtaukselle ryhdyttiin välittömästi organisoimaan sekä ohjelmaa, tiedotusta että käytännön toimia siivouksesta ruoanlaittoon. Illan aikana livemusiikkia, dokumenttielokuvia ja dj-keikkoja järjestyi nopealla aikataululla. Valtauksella juhlittiin ja suunniteltiin tulevaa toimintaa innostuneissa tunnelmissa.

Emme alistu!

Yliopistot ovat olleet merkittävässä roolissa yleislakoissa globaalisti. Helsingin yliopiston valtaus ja sen yleiskokouksen henki yleislakon tueksi on merkittävä askel. Vuoden 1968 tunnelmat ovat vahvat sekä yhteiskunnassa laajemmin että Porthanian valtauksella, ja yliopistovaltaus on kiinnostava käänne jatkuvasti elävässä tilanteessa.

Suvi Auvinen